<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">annilinnean ajatuksia</title>
  <updated>2019-08-06T16:43:42+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://annila.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://annila.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://annila.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>annila</name>
    <uri>https://annila.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Väsymystä]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Rankka päivä... tai oikeastaan koko viikko on ollut raskas. Ensin
alkuviikon mies oli työmatkalla, Selinan kanssa kaksin oleminen on
kuluttavaa ja raskasta, vaikka meillä sujuikin ihan hyvin. Kuitenkin
kun on koko ajan ihan kirjaimellisesti lapsessa kiinni (Selina
viihtyisi koko ajan sylissä tai kantoliinassa), tulee tarve saada oma
pieni hengähdystauko. En kaipaa mitään kodinulkopuolisia menoja, vaan
haluan olla rauhassa itsekseni täällä kotona. Vaikka olisin illalla
kuinka väsynyt, on pakko saada vähän järjestellä paikkoja ja istahtaa
tietokoneen ääreen sen jälkeen kun Selina on nukahtanut. Miehen poissa
ollessa yöt onneksi sujuivat aika hyvin, tavanomaiset 3-5 herätystä
joka yö. Miehen tultua kotiin myöhään keskiviikkoiltana, alkoi alamäki.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Selina nukkui vain 4,5 tuntia.
Lähestulkoon kokonaan valvotun yön jälkeen hän ei ollut tippaakaan
väsynyt eikä edes kiukkuinen. Minun vakaa uskomukseni on, että meillä
on maailman vähäunisin lapsi. Viime yö oli taas yhtä heräilyä. Yöllä
tyttö itki unissaan tunnin verran eikä millään tahtonut rauhoittua.
Tänään heräsi seitsemältä, ja vasta nyt klo. 16 nukahti päiväunille. On
kyllä uskomaton energiapakkaus kun ei yhtään väsytä. Selina on nyt
oppinut nousemaan polviseisontaan, treenailee konttausta, nousee
"karhukävelyasentoon" ja nousee istumaan (tosin ei istuma-asennossa
kovin kauaa pysy).Uusien taitojen vuoksi hän ei varmaankaan vain malta
nukkua. Lisäksi vielä puhkeavat hampaat särkevät ja valvottavat. Ei ole
helppoa pienen elämä :(<br /><br />
Onneksi on kuitenkin viikonloppu edessä ja mies on kotona. Saan nukkua
aamuisin vähän pidempään, kun ei mitään erikoisempia suunnitelmiakaan
ole. Sunnuntaina menemme miehen siskolle lapsenvahdiksi. Saa nähdä
jättävätkö pienimmänkin, neljän kuukauden ikäisen pojan hoitoomme...<br />]]></summary>
    <published>2007-06-15T16:23:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-06T16:43:36+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://annila.vuodatus.net/lue/2007/06/vasymysta"/>
    <id>https://annila.vuodatus.net/lue/2007/06/vasymysta</id>
    <author>
      <name>annila</name>
      <uri>https://annila.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kantoliinailua]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Olen aivan totaalisen hurahtanut kantoliinoihin. Olin lukenut
liinailusta paljon jo ennen Selinan syntymää. Ennen synnytystä ostin
myös ensimmäisen liinani, vaaleanruskean trikoisen Pikku-Ruun. Olin
suunnitellut kantavani Selinaa ihan vastasyntyneestä asti. Pettymys oli
kova, kun Selinalla todettiinkin synnynnäinen lonkkaluksaatio. Hänelle
laitettiin lasta joka pitää jalat levällään sammakkoasennossa. Kysyin
synnytyssairaalassa hoitajalta lonkkalastavauvan kantamisesta. Hän
ilmoitti vain, ettei kantaminen onnistu. Lastaa pidettiin seitsemän
viikkoa. Kaksi päivää ennen kuin lasta poistettiin, löysin lonkkalasten
vanhemmille tarkoitetut sivut. Sivulla kerrottiin aivan päinvastaisia
mielipiteitä kantamisesta. Aloin ottamaan asiasta selvää, ja sain
tietää että lonkkaluksaatioiden hoitoon erikoistuneet ortopedit
suosittelevat kantamista, ja nimenomaan kantoliinalla, ei esimerkiksi
rintarepuilla.Monissa maissa lonkkaluksaatioita hoidetaan kantamalla,
ja lastahoidosta ollaan lähes kokonaan luovuttu. Useassa länsimaassa
lonkkaluksaatioita helposti "ylihoidetaan", löysältä tuntuvaan lonkkaan
laitetaan lasta vaikka vaiva korjaantuisi todennäköisesti kantamalla
sammakkoasennossa. Useassa Afrikan maassa jossa lapsia kannetaan
vauvasta taaperoikäiseksi saakka, ei lonkkaluksaatioita esiinny
lainkaan.<br /><br />
Heti kun lasta otettiin pois, aloitin kantoliinailun. Ensin pieniä
aikoja muutamia kertoja päivittäin. Usein kantoajat kuitenkin venyivät
pidemmiksi kun Selina hyvin äkkiä nukahti liinaan. Pikkuhiljaa
kantamiseen käytetty aika pidentyi. Ulkoilimme paljon liinaillen,
kotitöissä liina oli korvaamaton apu. Selina on aina ollut sylivauva ja
viihtynyt huonosti yksikseen lattialla tai pinnasängyssä. Sitteriä emme
hankkineet lainkaan, joten liina oli ainoa vaihtoehto saada omat kädet
hetkeksi vapaaksi. Nykyään kannan Selinaa päivittäin, erilaisissa
asennoissa (tuplaristissä, kietaisuristissä, lonkalla ja selkärepussa).
Nautimme molemmat liinailusta, eikä mikään ole niin ihanaa kuin nähdä
Selinan innostunut ilme ja kuulla nauru kun kaivan liinan esille.<br /><br />  Liinapinostani löytyy tällä hetkellä <br /><br /><span style="font-weight:bold;">  Kimperin trikooliina</span> (viininpunainen ruskeapallotaskulla)<br /><span style="font-weight:bold;">  Vatanai Koira</span> 4,5 m<br /><span style="font-weight:bold;">  Didymos Indio Terracotta</span> koko 6 (4,7 m)<br /><span style="font-weight:bold;">  BB-sling kookos</span><br style="font-weight:bold;" /><span style="font-weight:bold;">  BB-sling karhunvatukka</span><br style="font-weight:bold;" /><span style="font-weight:bold;">  Gira Marianne</span><br /><br />  Pitkistä liinoista eniten on käytössä <span style="font-weight:bold;">Vatanai Koira</span>. <br /><br /><img src="http://www.vatanai.cz/webengland/OBR/koira_hriste.jpg" alt="koira_hriste.jpg" /><br />
Sain sen äitienpäivälahjaksi, ja se on kyllä ehdottomasti paras liina
joka meillä on koskaan ollut. Jo ennen ensimmäistäkään käyttökertaa se
oli aivan uskomattoman notkea ja pehmeä. Liina on todella ohut, ihanan
vilpoinen näin kesällä ja sisätiloissa. Väri on kaunis punainen, juuri
minun värini. <br /><br />
Rengsliinoista eniten on käytössä Gira Marianne. Ostin sen käytettynä
ystävältäni. Liina on pumpulinpehmeä, todella helppo säätää ja tuntuu
hyvältä päällä. Rengasliinaksi sillä on todella kevyt kantaa. <br /><br /><img src="https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/31607/663473.jpg" alt="663473.jpg" /><br /><br />
Lähtöuhan alla ovat Terracotta indio ja BB-sling Kookos. En millään saa
Kookosta kesytettyä. Se on kova ja kankea vaikka kuinka yritän sitä
pehmittää. Emme vain tule toimeen keskenämme. Ystäväni on tarjoutunut
ostamaan sen, mutta jokin ihmeellinen side minulla tuohon liinaan on
kun kaikista hankaluuksista huolimatta siitä on vaikea luopua.
Terracotta on jäänyt hävettävän vähälle käytölle Koiran saavuttua. Se
tuntuu niin paksulta ja kömpelöltä verrattuna Koiraan, solmukin tuntuu
niin suurelta. <br /><br /> Haaveissa olisi hankkia kudottu, alle 3,5
metrinen liina. Sellainen joka sopisi väriltään myös syysliinaksi.
Girasolilla ja Didymoksella on muutama kuosi jotka kiinnostavat, mutta
mikään ei ole vielä täydellisesti kolahtanut. Villainen Indio olisi
myös ihana, täydellinen syys- ja talviliina. Kantopussiakaan meillä ei
ole, sitäkin voisi kokeilla.<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2007-06-13T13:34:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-06T16:43:38+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://annila.vuodatus.net/lue/2007/06/kantoliinailua"/>
    <id>https://annila.vuodatus.net/lue/2007/06/kantoliinailua</id>
    <author>
      <name>annila</name>
      <uri>https://annila.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kyläilyä ja imetystä]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Kävimme aamupäivällä ystäväni luona kylässä. Hänellä on Selinaa hiukan
nuorempi tytär. Jännitin vähän kyläilyreissua, kun aikaisempien
jutustelukertojen perusteella olemme todella eri linjoilla lähes
kaikessa lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvässä. Edellisellä
kerralla kun olimme heillä kylässä, olin noin viikon ajan todella
vihainen ja pettynyt joidenkin ystäväni mielipiteiden vuoksi. Tällä
kertaa sujui kuitenkin hyvin. Keskustelimme kyllä asioista joista
meillä kummallakin on oma, täysin toisistaan poikkeava mielipide.
Yritin kuitenkin pysyä tyynenä ja olla liikaa tuputtamatta omia
mielipiteitäni. <br /><br />
Olen joissakin asioissa aika ehdoton. Suhtaudun hyvin myönteisesti
(pitkään) imetykseen, perhepetiin,  kantoliinailuun ja
kestovaippailuun. Näiden asioiden tiimoilta ajaudun tiettyjen ihmisten
kanssa helposti törmäyskurssille. Ymmärrän hyvin ettei esimerkiksi
imetys onnistu kaikilla. Olen kuitenkin vakuuttunut että liian moni
imetys loppuu tiedon puutteen vuoksi. Neuvolahenkilökunnalla on todella
puutteelliset tiedot imetyksestä. Samoin osassa Suomen
synnytyssairaaloista ei saa oikeaoppista imetysohjausta. Jos omassa
ystävä- tai perhepiirissäkään ei ole ketään joka osaisi neuvoa
imetyksessä, on hyvin todennäköistä että imetys ei onnistu. Toivoisin
että yhä useampi äiti löytäisi <span style="font-weight:bold;">Imetystukilistan</span>
kotisivut. Itse olen saanut sieltä todella paljon hyviä vinkkejä
imetykseen, samoin kuin tuttavapiirini imettäviltä äideiltä.
Valitettavasti neuvola ei ole imetyksen suhteen tarjonnut minkäänlaista
tukea. Voin rehellisesti sanoa, että ellen olisi ottanut imetyksestä
selvää ennen Selinan syntymää, olisi imetystaipaleeni kestänyt tuskin
kuukauttakaan.<br /><br /> Meillä imetys on jatkunut nyt pian yhdeksän
kuukautta. Tarkoituksena on jatkaa niin kauan kuin Selina itse haluaa,
vieroituksella ei ole kiirettä koska uskon lapsen itse vieroittavan
itsensä kun aika on kypsä. Välillä yösyömiset ja jatkuvat heräilyt
väsyttävät, mutta nyt on taas ollut vähän parempia öitä. Perhepeti on
helpottanut yösyöttöjen sujumista todella paljon. Nyt sänky alkaa
käymään ahtaammaksi kun Selina pyörii jo melkoisesti öisin. Emme
kuitenkaan aio siirtää häntä omaan sänkyyn, vaan todennäköisesti
hankimme sänkyyn lisätilaa 80 cm:n tai 120 cm:n sängyn verran. Nyt kun
mies on työmatkalla, olemme kyllä nauttineet ruhtinaallisesta tilasta
kun kahdestaan nukumme :)<br />]]></summary>
    <published>2007-06-13T13:14:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-06T16:43:40+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://annila.vuodatus.net/lue/2007/06/kylailya-ja-imetysta"/>
    <id>https://annila.vuodatus.net/lue/2007/06/kylailya-ja-imetysta</id>
    <author>
      <name>annila</name>
      <uri>https://annila.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Harjoittelua]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Pitkään olen miettinyt oman blogin perustamista, mutta aina se on
jäänyt. Olen monta vuotta pitänyt päiväkirjaa erilaisilla foorumeilla,
mutta sitten sekin on jäänyt. Nyt olen kotiutunut eräälle foorumille
jossa olisi mahdollisuus pitää päiväkirjaa. Jatkuvasti kuitenkin
lykkään sen aloittamista kun olen vakaasti päättänyt perehtyä
blogi-maailmaan. Nyt on hyvää aikaa perehtyä kun sain tytön yöunille ja
mieskin on työmatkalla.<br /><br />
Eli olen -81 syntynyt kotiäiti. Asustelen mieheni ja tyttäreni Selinan
kanssa (s. 22.9.06). Mielenkiintoni kohteita ovat erityisesti
kestovaipat (mieheni mukaan olen tässä asiassa ihan fanaattinen) ja
kantoliinat. Lisäksi rakastan shoppailua, erityisesti lastenvaatteita
ja astioita. Uusimpana villityksenä ovat lasten kirjat ja puiset lelut
(lähinnä Brion). Myös kirpputorit ja kodinsisustus ovat lähellä
sydäntäni. Kovasti tykkään lukemisesta, tosin se on nykyään jäänyt
vähemmälle kun haluan keskittyä siihen rauhassa eikä tuo typykkä anna
siihen juuri mahdollisuuksia :)<br /><br /> Ennen Selinan syntymää
työskentelin hoitoalalla. En tunne minkäänlaista tarvetta päästä
takaisin työelämään. Haluan olla läsnä lapseni arjessa kokopäiväisesti,
seurata hänen kasvuaan ja kehitystään ja nauttia täysillä tästä
lyhyestä ajasta kun hän on pieni. Olemme päättäneet että hoidan Selinaa
kotona niin kauan kuin taloudellinen tilanne antaa myöden, vähintään
kuitenkin siihen asti että tyttö on 3-vuotias. Sen jälkeen on
keksittävä joku keino jatkaa kotirouvailua... tosin toivomme lisää
lapsia, haaveissa on suurperheen sekamelskainen arki. <br /><br />
Selina on nyt 8,5 kk vanha. Aika on mennyt todella nopeasti. Vasta
tyttö syntyi, ja nyt hän on touhukas, eläväinen tyttö. Ryömii kovaa
vauhtia eteenpäin, nousee konttausasentoon ja polviseisontaan tukea
vasten. Konttaus ei vielä oikein suju, mutta istumaan hän kyllä pääsee.
Kiinteitä ruokia on nyt alkanut mennä ihan hyvänkokoisia annoksia.
Tissi maistuu edelleen lukemattomia kertoja sekä päivällä että yöllä.
Tarkoituksena on jatkaa imetystä täysin Selinan tahtiin, hän saa
lopetella sitten kun katsoo että on siihen valmis. Tytöllä on kaksi
alahammasta, ylös on tulossa neljä hammasta ja niitä hän öisin hieman
itkeskelee. Viime yö sujui onneksi ihan hyvin. Mies on työmatkalla,
joten ylimääräisiä yövalvomisia en hirveästi jaksaisi. <br /><br />
Seuraavaksi pitäisi perehtyä hiukan tämän blogin muihin toimintoihin.
Kaikkia hienouksia täältä löytyy, kategorioita ja kuvagallerioita.
Eivät vain toistaiseksi ole auenneet minulle, katsellaan :)<br />]]></summary>
    <published>2007-06-12T21:32:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-06T16:43:42+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://annila.vuodatus.net/lue/2007/06/harjoittelua"/>
    <id>https://annila.vuodatus.net/lue/2007/06/harjoittelua</id>
    <author>
      <name>annila</name>
      <uri>https://annila.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
