Rankka päivä... tai oikeastaan koko viikko on ollut raskas. Ensin alkuviikon mies oli työmatkalla, Selinan kanssa kaksin oleminen on kuluttavaa ja raskasta, vaikka meillä sujuikin ihan hyvin. Kuitenkin kun on koko ajan ihan kirjaimellisesti lapsessa kiinni (Selina viihtyisi koko ajan sylissä tai kantoliinassa), tulee tarve saada oma pieni hengähdystauko. En kaipaa mitään kodinulkopuolisia menoja, vaan haluan olla rauhassa itsekseni täällä kotona. Vaikka olisin illalla kuinka väsynyt, on pakko saada vähän järjestellä paikkoja ja istahtaa tietokoneen ääreen sen jälkeen kun Selina on nukahtanut. Miehen poissa ollessa yöt onneksi sujuivat aika hyvin, tavanomaiset 3-5 herätystä joka yö. Miehen tultua kotiin myöhään keskiviikkoiltana, alkoi alamäki. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Selina nukkui vain 4,5 tuntia. Lähestulkoon kokonaan valvotun yön jälkeen hän ei ollut tippaakaan väsynyt eikä edes kiukkuinen. Minun vakaa uskomukseni on, että meillä on maailman vähäunisin lapsi. Viime yö oli taas yhtä heräilyä. Yöllä tyttö itki unissaan tunnin verran eikä millään tahtonut rauhoittua. Tänään heräsi seitsemältä, ja vasta nyt klo. 16 nukahti päiväunille. On kyllä uskomaton energiapakkaus kun ei yhtään väsytä. Selina on nyt oppinut nousemaan polviseisontaan, treenailee konttausta, nousee "karhukävelyasentoon" ja nousee istumaan (tosin ei istuma-asennossa kovin kauaa pysy).Uusien taitojen vuoksi hän ei varmaankaan vain malta nukkua. Lisäksi vielä puhkeavat hampaat särkevät ja valvottavat. Ei ole helppoa pienen elämä :(

Onneksi on kuitenkin viikonloppu edessä ja mies on kotona. Saan nukkua aamuisin vähän pidempään, kun ei mitään erikoisempia suunnitelmiakaan ole. Sunnuntaina menemme miehen siskolle lapsenvahdiksi. Saa nähdä jättävätkö pienimmänkin, neljän kuukauden ikäisen pojan hoitoomme...