Rankka päivä... tai oikeastaan koko viikko on ollut raskas. Ensin
alkuviikon mies oli työmatkalla, Selinan kanssa kaksin oleminen on
kuluttavaa ja raskasta, vaikka meillä sujuikin ihan hyvin. Kuitenkin
kun on koko ajan ihan kirjaimellisesti lapsessa kiinni (Selina
viihtyisi koko ajan sylissä tai kantoliinassa), tulee tarve saada oma
pieni hengähdystauko. En kaipaa mitään kodinulkopuolisia menoja, vaan
haluan olla rauhassa itsekseni täällä kotona. Vaikka olisin illalla
kuinka väsynyt, on pakko saada vähän järjestellä paikkoja ja istahtaa
tietokoneen ääreen sen jälkeen kun Selina on nukahtanut. Miehen poissa
ollessa yöt onneksi sujuivat aika hyvin, tavanomaiset 3-5 herätystä
joka yö. Miehen tultua kotiin myöhään keskiviikkoiltana, alkoi alamäki.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Selina nukkui vain 4,5 tuntia.
Lähestulkoon kokonaan valvotun yön jälkeen hän ei ollut tippaakaan
väsynyt eikä edes kiukkuinen. Minun vakaa uskomukseni on, että meillä
on maailman vähäunisin lapsi. Viime yö oli taas yhtä heräilyä. Yöllä
tyttö itki unissaan tunnin verran eikä millään tahtonut rauhoittua.
Tänään heräsi seitsemältä, ja vasta nyt klo. 16 nukahti päiväunille. On
kyllä uskomaton energiapakkaus kun ei yhtään väsytä. Selina on nyt
oppinut nousemaan polviseisontaan, treenailee konttausta, nousee
"karhukävelyasentoon" ja nousee istumaan (tosin ei istuma-asennossa
kovin kauaa pysy).Uusien taitojen vuoksi hän ei varmaankaan vain malta
nukkua. Lisäksi vielä puhkeavat hampaat särkevät ja valvottavat. Ei ole
helppoa pienen elämä :(
Onneksi on kuitenkin viikonloppu edessä ja mies on kotona. Saan nukkua
aamuisin vähän pidempään, kun ei mitään erikoisempia suunnitelmiakaan
ole. Sunnuntaina menemme miehen siskolle lapsenvahdiksi. Saa nähdä
jättävätkö pienimmänkin, neljän kuukauden ikäisen pojan hoitoomme...
perjantai, 15. kesäkuu 2007
Kommentit